Taiteilijoiden Robin Hood
Paavo Arhinmäki esiintyy nykyajan Robin Hoodina kaikille taitelijoille. Tämä lienee kulttuuriministerin tehtävä. Kun kuviota kaikkinen jalkapallo sun muine hörhötyksineen tarkemmin katsoo tämä lienee kädenojennus kulttuuriväelle, ei kuitenkaan kulttuuria kuluttavalle väelle.
Tämän päiväsestä uutisesta joka uutisoitiin mm. Uudessa Suomessa ministeri Arhinmäki haluaa tekijänoikeuksien laajenevan. Oikeastaan ei tekijänoikeudet mihinkän laajene, mutta niiden perusteella veroluonteisten maksujen laajeneminen on tulossa. Arhinmäen avustajan mukaan hyvitysmaksu on tulossa vain älypuhelimiin ja tietokoneisiin, ei esim. tabletteihin, sikäli kun uutiseen on uskominen. Tosin tässä yhteydessä ei selviä mikä on "älypuhelin". Valitettavasti tällä hetkellä todellisuudessa tilanne on se, että se mikä kolme vuota sitten oli "älypuhelin" on joka suhteessä könkkö tekele nykyiseen peruspuhelimeen verrattuna. Halvinkin Nokialainen omaa enempi toimintoja kuin parinsukupolven vanha communikaattori ja kehityksen uskoisin jatkuvan samansuuntaisena. Todellisuudessa tuo maksu tulee siis olemaan osa jokaisen myytävän puhelimen hintaan ennemmin tai myöhemmin, halusimmepa sitä taikka emme. Näin ollen Arhinmäki tulee tehneeksi todeksi Teoston märän päiväunen. Tässä päiväunessa musiikki myydään ensin CD-levynä, sen jälkeen kopiona puhelimeen ja/tai tablettiin sekä musiikin tallentamisesta masetaan erikseen, siis laitteesta, jolla tallennus tehdään. Yksi musiikkiesitys siis saadaan rahastaa vähintään neljään kertaan.
Samaisessa haastattelussa Arhimäen avustaja toteaa, ettei hyvitsmaksu tule laajenemaan tablet -koneisiin. Mikähän se tablet mahtaa olla, jos ei kerta tietokone? Jos ja kun moni läppäri saa ominaisuuksia tableteista ja toisin päin kuten Lenovon jo markkinoilla olevasta koneesta nähdään, niin en usko lainkaan etteikö noille myös hyvistysmaksua lätkäistäisi. Lisäksi kun huomioidaan, että jo nyt monessa koneessa on erillaisia siirrettäviä muisteja, jotka on jo nyt tai ovat Arhimäen mielestä saatava hyvitysmaksun piiriin, niin aletaan huomaamaan, että yksi ja sama musiikkiesitys maksetaan, ei yhtä, eikä edellä puhuttua neljää vaan kenties viisi - kuusi kertaa.
Jos joku kuvitteli, että tässä olisi kaikki mitä Arhinmäki haluaisi niin erehtyi pahemman kerran. Arhimäki kirjoittaa blogissaan:
"Hyvitysmaksukertymän vähentyminen on saatava pysäytetyksi ja sen taso uudelleen nousuun. Nopeiden nettiyhteyksien – joita siis käytetään laajamittaisesti tekijänoikeussuojatun sisällön lataamiseen – liittäminen hyvitysmaksujärjestelmään saattaisi olla yksi osa ratkaisua."
Arhinmäki on siis ihan tosissaan sitä mieltä, että nettiä käytetään tekiänoikeus suojatun materialin levittämiseen siinä laajuudessa, että internettiin, siis liittymiin pitää saada Teostolle menevä osuus. Eli vaikka menisin ja lukisin vaikka Uutta Suomea, niin minun pitäisi siitä ilosta maksaa teostomafialle jotain. Kuinka paljon ihmisen pitää vieraantua ympäröivästä todellisuudesta, että menee tuollaista ehdottamaan? Arhinmäki bloginsa otsikossa kertoo olevansa taitelijan puolella, suuria mediakorboraatioita vastaan. Kukaahan mahtaisi olla kuluttajan siis sinun ja minun puolella? Arhimäki ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää, ettei mikään media yhtiö sen enempää kuin internet operaattorikaan tuota maksua maksa omasta pussistaan, vaan kyllä sen maksaa ihan jokainen käyttäjä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ministeri Paavo Arhinmäki on vielä aivan liian tuore. Hän puhuu ja kirjoittaa sekavia ja läpejä päähänsä.
Toisaalta eihän muuta voi odottaakkaan mieheltä, joka juuri ja juuri on päässyt ehkä eroon asem-mielenosoituksistaan.
Arhinmäki on valinnut sekä helpon että mukavan ministerin pallin. Ei riittänyt pojulla kantti ryhtyä todella töihin. Mutta onhan kivaa istua mustan Audin nahkaisella takapenkillä ja mennä jalkapallo-otteluun. Englannin kieltäkin oli kliffaa opiskella Lontoossa, kun siellä pääsi moneen matsiin veronmaksajien kustannuksella.
Mutta vastuuta kannetaan niin, että vastuuta kannetaan. Mitä? Mistä? Kuinka paljon?
Hävetkää vassarit puheenjohtajaanne tuota luokkapetturia ja omaa etua ajavaa hylkiötä.
Asiaan liittyvästä uutisoinnista poimittuna, saatan lukea, että hyvitysmaksun suuruus olisi pari euroa per älypuhelin eli 360 euroa maksava älypuhelin maksaisi sitten pari euroa lisää. Siis pari euroa, ei parikymmentä euroa.
Arhinmäen erityisavustaja kertoo, että kyse on väliaikaisratkaisusta, kunnes koko järjestelmä uusitaan ja Arhinmäki itse kertoo blogissaan, että "Laki on haaste, jonka ratkaisemiseen tarvitaan aktiivisuutta ja kekseliäisyyttä." Kyllä he varmaankin ovat täysin tietoisia erityyppisten laitteiden rajanvedon hankaluudesta ja on sinänsä hyvä kysymys, että miksi hyvitysmaksu ei koskisi tablet-tyyppisiä laitteita.
Rajanvedon voisi ehkä jotenkin ymmärtää, jos hyvitysmaksu olisi huomattavasti korkeampi ja se olisi selkeästi esillä kuluttajakaupassa, täten ohjaten ostamaan tablet-tyyppisen laitteen, johon sitten asiakaskunnan laajentuessa alettaisiin suuremmalla innolla tuomaan käytettäväksi erityisesti tablet-laitteille kehitettyjä palveluja ja tuotteita. Siis.. toimihan ohjaava vaikutus pankkien kohdalla: kansa meni verkkoon asioimaan.
Olikohan sitä asetusluonnosta jossain luettavaksi?
Kuten olen muihinkin asiasta kirjoittanut, tämä on asia, missä olen Arhinmäen ajamaa asiaa vastaan. Toki ymmärrän logiikan, jolla voidaan perustella, että miksikä ne kovalevyt ja älypuhelimen SISÄINEN muisti pitää saada maksun piiriin. Huomioitavaa siis on, että muistikortit ja -tikut eivät kuulu listalle. Logiikka on täysin sama, kuin c-kasetti -aikaan.
Maksu vaan ei ollut silloin, eikä ole nytkään oikeudenmukainen. Ei kaikki käytä tuotteita siihen, minkä takia hyvitysmaksu on alkujaan asetettu. Lisäksi hyvitysmaksujen suurusluokat on sellaisia, että esim. cd- ja dvd-levyt ostetaan Saksasta, koska niiden hinta on huomattavasti alhaisempi. Niistä menee hyvitysmaksu Saksaan, mutta sehän ei haittaa yksittäistä kuluttajaa, koska sai halvemmalla. Miksi pitäisikään haitata? Itsekin olen Saksasta levyjä tilannut, kun ei ole mitään järkeä Suomesta ostaa. Jos levyjen hinta saataisiin lähemmäs Saksan tasoa, voisi elätellä toivoa, että joku vielä levynsä Suomesta ostaisi.
Ikävää, että Arhinmäki sekoittaa soppaan vielä tekijänoikeusrikkomukset. Näitähän ei hyvitysmaksulla korvata, vaan siis yksityiseen käyttöön tehtyjä kopioita. Laittoman kopioinnin korvaamiseen on säädetty lait ja siitä koituvat menetykset peritään oikeusteitse.
Tähän malliin voisi olla korvaavana mallina jonkinlainen työttömyysrahastotyyppinen ratkaisu. Jos olet artisti, joka saa leipänsä levyillä, keikoilla jne., niin ei tule rahaa tästä rahastosta. Jos taas olet artisti, joka ei kovasta yrittämisestä huolimatta saa levytyssopimuksia, keikkoja jne. olisi mahdollista rahaa tästä rahastosta saada. Jippona on, että sinun pitäisi olla rahaston jäsen ja maksaa siihen kuulumisesta (eikö tällaisia ole muillakin aloilla tarjolla?). Kun ankeat ajat koittavat, olisit sitten oikeutettu saamaan avustusta. Kun menee paremmin, maksat siitä, että sinulla on ankeiden aikojen sattuessa mahdollisuus saada avustusta elämiseen. Näinollen rahaa jaettaisiin todellakin niille, jotka avustusta tarvitsevat, eikä niille, jotka ovat listakärkiä ja pärjäävät ilmankin.

Kommentoi 4 kommenttia